|

Hulluus-skrokumentti, osa 7: Usko ja hengellisyys

Kouluaikoina kävi kerran niin, että juttelin yhden “kaverin kaverin” kanssa kaikenlaisista asioista. Puhuttiin myös uskonnoista ja uskosta. Mieleen on painunut hänen ihmettelynsä siitä, mihin kaikkeen uskoin samanaikaisesti. “En tiedä mitä tuo sinun uskosi oikein on, mutta…” hän aloitti seuraavan lauseensa.

Totta on, että olen perinpohjaisesti jäänyt hengellisyydessä kiinni kokemuksiin uskovaisena sekä tiettyihin Raamatun kohtiin. Minulle koko uskonto saattaa olla joinain päivinä pelkkää Vuorisaarnaa. Sellaiseen on ihana uskoa.

Hengellisyys, henkisyys, jooga ja new age

Hengellisyys imeytyi minuun lapsuudessa. Perhepäivähoitajani oli jonkun aikaa hyvin uskovainen iäkäs neiti, jonka tuomisia olivat muunmuassa Hyvä paimen – lastenkirja. Hänen opetuksensa ovat syöpyneet mieleeni, enkä ole koskaan elämässäni kyseenalaistanut uskon merkitystä. Vällillä mietin, että oliko Jumala todella olemassa. Mutta yön nukuttuani sama meno jatkui ja nielin taas kaiken uskonnollisen. Myös minua pidettiin seurakunnan päiväkerhossa. Kaikki hyviä aloituskohtia elämälle. Ja kotona ei ollut sellaista rajoittavaa uskonnollisuutta.

Uskonnoista tuli harrastukseni elämän varrelle. Kiinnosti sekin, mitä muut uskoivat. Lyhyen hetken ajattelin lähteä lukemaan uskontotieteitä, mutta se meni ohi heti alkuperäisen teologia-idean jälkeen. Siitä jäi siis vain kiva harrastus. Se harrastus vei minut mukaan myös zen-buddhalaiselle rundille, joka ei ole vielä päättynyt. Se alkoi kirjasta “Elävä Kristus, elävä Buddha”. Sitten tietysti kiinnosti myös henkisyys. Jooga ei tullut sitä kautta, vaan siitä vielä, kun ensimmäiset 30 vuotta elämästäni olin kova liikunnan harrastaja. Ensin kotona harrastettiin hulluna liikuntaa, sitten muutin omiin oloihini, lajit olivat vaihtuneet, mutta harrastin edelleen hulluna liikuntaa. Ja kun jooga tuli muotiin, astui se minunkin elämääni.

Pidettyäni jonkun 10 tai 15 vuotta täydellistä taukoa liikunnasta (vahvojen lääkkeitten takia liikuntaa harrastaessa alkoi huipata, joten lopetin) palasin liikunnan pariin ja se tarkoittaa sitä, että joogailen taas. Se on tuonut valoa elämääni siinä missä aiemmat tapahtumat ja jutut on sitä vieneet pois. Pranayama erityisesti tuo elämään sellaisen hyvän ulottuvuuden, että sitä voisi vaikka kutsua elämäniloksi.

New age pitää sisällään asioita, jotka ei välttämättä aina sovi keskenään yhteenkään, vaan ne on vain niputettu sillä tavalla. Eli harrastan bach-kukkatippoja mielelläni, mutten hae yhteyttä enkeleihin. Shiatsu on tehokasta ja miellyttävää, reikissä en ole koskaan kiinnostunut käymään… New age -jutut, sen lisäksi ettei ne taida enää olla oikein muodissa, ovat myös sellainen ehkä leikkisäkin juttu. Niinkuin horoskoopit: niitä on hauska lukea muttei niihin oikein halua uskoa. Silti niitä lukee kun on tilaisuus, varsinkin omaa. Ja koska tämä on minun skrokumentti (skrivattu dokumentti), niin homeopatia on totta. Itse hoidatin sillä aikoinaan muunmuassa siitepölyallergiat. Ei, homeopatia ei korvaa eikä pärjää ilman antibioottien rinnakkaiskäyttöä, tarvittaessa, mutta moneen vaivaan se tuo pysyvän paranemisen, mikä tavalliselta lääketieteeltä onnistuisi vain ohimenevästi.

Samankaltaiset artikkelit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *