Me.niemikoti.fi on viestintäkanava Niemikotisäätiön palvelujen käyttäjille. Me-sivuston toimittajatiimiin kuuluu kokemusasiantuntijoita ja säätiön henkilökuntaa.

Kerromme täällä tapahtumista, uutisista, kursseista ja koulutuksista. Voit myös itse lähettää tiedon tapahtumasta, uutisen tai vaikkapa ajatuksesi, mietelauseen tai runon lukijapalstallemme. Julkaisemme kirjoitukset moderoinnin jälkeen.

Koronasta johtuen Niemikotisäätiön työ- ja toimintayksiköt ovat tällä hetkellä suljettuja. Informoimme täällä ja Niemikotisäätiön sivustolla tilannepäivitykset. Koronarajoitusten aikanakin yksiköissä on saatavissa monipuolisesti tukea sekä puhelimitse että etä- ja lähitapaamisinakin. Ota tarvittaessa yhteyttä omaan ohjaajaasi tai yksikköösi. Palvelut ovat sinua varten myös etänä.

Poikkeuselämää

Korona-epidemia on totisesti muuttanut ihmisten elämäntyyliä ympäri maailmaa. Itselleni tästä kaikesta on tullut jonkinlainen ”uusi normaali”, jossa pidetään vähintään 1 metrin välimatkaa lenkkipoluilla vastaan sauvakävelevään mummeliin, pestään kädet ja uneksitaan ensi-iltaelokuvista teatterissa katsottuna. Ajankululla ei ole niin väliä, päivät liukuvat nopeaan, mutta TV- lähetysten kellonajoista olen tarkkana: Mitä nyt? Kuuluuko jotain uutta?

Arkiset rutiinit ovat tosiaan taka-alalla,
aikataulut ja menemiset. Samoin niistä elpyminen on saavuttamattomissa, kun
kahvilat ovat kiinni, ja kavereiden näkeminen tarkoittaa videopuhelua. Mutta
onko tämä nyt sitten vain jotain outoa elämää erossa elämästä?

Päinvastoin, tämä on mahdollisuus. Yht’äkkiä
on kiitollinen ihan pienimmistäkin asioista, kun saa olla terveenä ja elossa ne
kokemassa. On aikaa leipoa jauhokaapissa iät ja ajat pyörineet jauhot ja
jyväset sämpylöiksi, setviä lankakorin pikkukeristä sukkiin raitoja. On ihana
asia, kun voi tehdä vaikka nyt niitä sukkia lahjaksi, sen merkitys on ihan
toinen, kuin itselle valmistuvan villapaidankutaleen, jonka tekemiseen on
silläkin paikkansa.

Fyysisestä kunnosta voi pitää huolta ilman
kuntosaliakin, kotijumpat ja kävelylenkit turvallisesti toteutettuina tuovat
paitsi sisältöä päivään myös hyvää oloa, ja ehkäpä parempaa vastustuskykyäkin.
On tietty sitten niitäkin päiviä, jolloin pisin lenkki ulottuu postilaatikolle
ja jää 10 000 askelta suunnittelun asteelle. Mutta turha lietsoa itseään
suorittamaan suorittamisen takia, olen oppinut kuulemaan vähän olojanikin, ja
teen hyvinvointi ja hauskuus tähtäimessä asioita. Lepo ja palautuminen ovat
varmasti yhtä tärkeitä, kuin liikekin.

Mustimpien uutisten keskellä ne oman elämän
pienet valopilkut tuovat toivoa. Ja paradoksaalisesti tämä eristys kirkastaa
yhteyden merkitystä, ja niin löytää uudenlaisia tapoja jakaa asioita.
Kohdallani toivoa ihmiskuntaa kohtaan on lisännyt monen halu auttaa: esim.
vapaaehtoiset kiikuttavat riskiryhmiin kuuluville ruokakasseja oven
ulkopuolelle.

1 ajatus aiheesta “Poikkeuselämää”

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Vieritä ylös