Hulluus-skrokumentti, osa 13: Mielenterveyspohjainen elämän menettäminen

Ihmiset joskus miettivät puolestani mitä töitä voisin varmaankin tehdä. Valitettavasti en voi tehdä töitä enkä opiskella mitenkään varteenotettavasti, mikä toisille on heidän kohdallaan itsestäänselvyys, mutta minulla on ongelmia työnteon hitauden kanssa (virallinen syy miksi viranomaiset päättivät ettei minua voi edes puolipäivätöihin työllistää), muistaminen tökkii, keskittyminen tökkii vielä enemmän ja oppiminen on kyseenalaista. Teen toimintatalollakin vain kolmea päivää viikossa eivätkä ne ole kahdeksantuntisia.

Elämätön elämä yhdistettynä työn puuttumiseen tai työkyvyttömyyteen on monille tietysti kompastuskivi, olisi kenelle vaan. Itse näen tietysti kaiken omasta näkökulmastani. Olin jo terveenä sitä mieltä, että jokaisen ihmisen pitäisi tehdä ainakin yhtä asiaa seuraavasta kolmesta: laulaa, tanssia ja kirjoittaa säännöllisesti. Ne ovat kolme asiaa, joiden uskon tekevän kenelle tahansa todella hyvää. Mutta nyt, kun en enää ole kovin terve, niitä voi käyttää seuraavan vinkin seuraamiseen, jos haluaa.

Nimittäin jos on elämä osittain tukossa eikä voi tehdä töitä eikä ehkä oikein kunnolla harrastaakaan, on yksi apukeino joka vähän nostaa elämänlaatua. Se on yksinkertaisesti että vain alkaa harrastaa jotain. Laulun, kirjoittamisen ja tanssin kanssa on sekin hyvä puoli, ettei niistä tarvitse välttämättä edes maksaa rahaa, jopa tanssiakin voi opetella youtubesta.

Itse olen valinnut harrastukseksi liikunnan aivan yksinkertaisesti. Pitkään minulle vaahdottiin kunnosta ja terveydestä ja tupakoinnin lopettamisesta. Aloitin prosessin, jonka aikana lopetin tupakoinnin ja aloitin kuntokeskuskäynnit. Ideana oli kai liikunnan terveellinen vaikutus ja liikuntakyvyn säilyminen, mutta nyt se on minulla harrastuksena. Liikun kuutena päivänä viikossa, yleensä parikin kertaa illassa tai aamussa. Tavallaan se on joutavaa puuhastelua, mutta se auttaa pitämään mieltä kasassa ja toisaalta taas en tekisi niinä aikoina viikosta mitään muutakaan, joten miksipä ei?! Mistä rahat moiseen, voi joku kysyä. Lähiomainen sponsoroi sitä siitä ilosta että lopetin tupakoinnin. Ja onneksi on eläkeläistaksat.