Kuvituspiirros, lähikuva mikrofonista puhujan perspektiivistä. Taustalla näkyy yleisöä sumeasti eli ei tarkennetusti.
Kokemusasiantuntija-blogi Varjosta valoon

Neljä keikkaa kokemusasiantuntijana

Ihmiset kokoontuvat, juttelevat kovasti kaikenlaisesta, kahvikupit kilisevät. On tullut ensimmäisen keikkani aika. Kurssi on vielä kesken, mutta tapahtuma liittyykin vertaisohjaajaoppilaisiin. Tarinan kanssa on tehty kokeiluja, vaikkei se oikein alakaan taipua sellaiseksi kuin haluan.  Vieressä säätiöläinen luottohenkilö, joka vetää tapahtuman ja kertoo myös oman tarinansa. Vuoroni tulee ja hyvä jos ääntäkään kurkusta lähtee, mutta jotenkin saan sen esitettyä. Ensimmäinen kerta on takana, ja yksi kurssilainen tulee kertomaan, että hänkin haluaa kirjoittaa tarinansa. Myös hän on ollut nuorena kova kirjoittamaan aineita.

Toinen kerta koittaa Kesäyliopiston kurssilla toipumisorientaatiosta. Sanon vahingossa yleisöpuheenvuorossa, että olen kokemusasiantuntija. Minut ja kollegani bongataan heti tapahtumassa olevaan paneeliin, koska osa siihen osallitujista ei ole ilmaantunut paikalle. Huokaisen taas helpotuksesta, kun tajuan etten joudu sinne yksin. Kuulijat vaikuttavat kaikki kivoilta, mutta kun heitä on niin hirveän paljon… Paneeli osoittautuu helpoksi nakiksi, kysymyksiin vastaaminen ei ole ollenkaan vaikeaa. Lisäksi paneelissa on yksi niin tähtipuhuja, että riittää kun me muut vain vähän säestämme. Paneelin jälkeen kiitoksia ja kehuja satelee.

Sitten olen ensimmäistä kertaa rekrytoimassa ihmistä. Tietenkin tilanteessa on painetta, koska onhan kyseessä ihmisten elämän ura. Sitä tekee vain parhaansa, ja taaskaan en ole ainoa vertainen tai kokemusasiantuntija joka on mukana. Haastateltavat ovat helppoja haastateltavia, ja molemmat tosi sopivia tehtävään. Lopuksi meiltä kysytään mielipidettä tyyliin kumman ottaisitte. Valinta on helppo, ja nyt on sitten oltu rekrytointitilaisuudessakin.

Viimeisimpänä kohdalleni tulleena kokemusasiantuntija-hommelina on tietysti ei enempää eikä vähempää kuin hallinnon kokouksessa mukana olo. Asiat menee vähän opetteluksi. Puheenvuoroja ei tarvitse paljon käyttää. Säätiön asioihin saa oikein  kunnon sisäpiirikatsauksen, kaikki tämä on mielenkiintoista ja hyödyksi tehtävässä. Eipä  noita hallinnon kokouksiakaan ole elämän varrelle sattunut. Mutta nyt sattuu. Seuraava kokous on jo almanakassa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.