|

Hulluus-skrokumentti, osa 5: Lääkkeet

Lääkkeitä on yleensä joko liikaa tai liian vähän. Tai oikeaa lääkettä ei löydy tai löytyy vain sellainen, mikä johtaa tolkuttomaan painon nousuun. Paljon kuulee nykyisin lääkkeettömästä hoidosta. Vähän aikaa sitten joku toi esiin sen, ettei pysty lääkkeitten avulla elämään normaalia elämää tai suoriutumaan asioista, joten ainoa vaihtoehto onkin lääkkeetön hoito. No, omani perustan sille, että psykoosit pysyvät pois. Haluan syödä sitä lääkettäni, joka sen takaa. Ja voi olla, että rajallinen suoriutuminen  johtuu (osittain?) lääkkeistä, mutta sen kanssa näytän pystyväni elää.

Ne lääkkeet taas, jotka määrättiin aikoinaan kurinpidollisessa päämäärässä, haluaisin tietenkin pois, mutta se tuskin onnistuu. En uskalla edes lähteä puhumaan asiasta lääkärin tai muun kanssa, koska en halua että minua pidetään ei-sairaudentuntoisena. Tosiasia on, että paria lääkettä minulle hakivat hoitajat, tai ne määrättiin hoitajien aloitteesta. En tiedä mitä he lääkärille silloin minusta kertoivat, mutta luulen, että kurinpidollisen tehtävänsä ne ovat jo tehneet, ainakin mitä tulee sivuvaikutuksiin: yäk. Myös unilääke on tippunut pois, kun terveyskeskuslääkäri noudatti sääntöä, että vain kuuriluontoisesti. Valitettavasti krooniseen unettomuuteen ei ole  omaa lääkettä. No, onneksi on melatoniinivalmisteet.

Ja kyllä sekin on totta, että monilla on  oikeat lääkkeet jotka auttavat oikeasti siinä missä tarvitaankin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *