Ideasta näyttelyksi
Osa 2: Kohti juhlaa

Minulla oli viime vuoden marraskuussa valokuvanäyttely Varjoa, Valoa, Voimaa Lapinlahden Lähteen Käytävägalleriassa. Kerron tässä blogitekstini toisessa osassa sen valmistumisesta. 

Otan yleensä paljon kuvia, joten materiaalia oli runsaasti. Aluksi karsin pois toimimattomat kuvat. Sen jälkeen kävin niitä läpi osallistuja kerrallaan ja valitsin noin 5 parasta kuvaa jokaisesta. Nämä kuvat katsoin läpi Sonya Moodyn kanssa ja Sonyan palaute oli erittäin antoisaa ja tärkeää ennen lopullisia kuvavalintoja. Sonyan kanssa teimme myös mainoskuvan Lapinlahden Lähteen Facebook-tapahtumaan sekä Niemikotisäätiön viestintään. 

Näyttelyyn kuvien yhteyteen tuli myös tekstit avaamaan kuvia. Jo haastatteluvaiheessa olin kirjoittanut ylös minusta olennaisimman. Joidenkin osallistujien kohdalla teksti oli osin lainausta osallistujan puheesta. Jukan kohdalla kokonaan Jukan oma runo. 

Syksyllä tapasimme työvalmentaja Pasi Tuominiemen kanssa Seppo Erosen ja sovimme avajaisten ajankohdasta ja tarjoilusta. Näyttelyn esilläolopaikaksi oli valikoitunut jo alkuvuodesta Lapinlahden Lähteen Käytävägalleria ja ajankohta oli marraskuu 2022.

Loppuvaiheessa oli runsaasti käytännön töitä. Piti mm valita tekstin fontti, teksteille tyylikkäät kehykset, valita valokuvataulujen koko ja pinnoite, tehdä ja lähettää avajaiskutsut, kirjoittaa näyttelyinfo, tehdä lehdistötiedote — tässä nyt tärkeimpiä mainitakseni. Pasin kanssa näitä teimme. Lähteeltä sain apua lehdistötiedotteen tekoon. Kuulun Lapinlahden taiteilijoihin ja tämä Varjoa, Valoa, Voimaa nimellä esillä ollut näyttely oli kolmas henkilökohtainen näyttelyni siellä.  Aiemmat ovat olleet esillä 2018 ja 2019. Lisäksi olen ollut mukana Lähteen yhteisnäyttelyissä.

H-hetki lähestyy

Näyttelyn esille ripustus on oma työnsä. Onneksi Pasin kanssa saimme apua Sirpa Taululta, jolla on runsaasti ripustuskokemusta. Päivä oli onnistunut. Oma fiilikseni ripustuksen jälkeen oli luottavainen ja ylpeä. On aina yhtä erityinen kokemus nähdä, kuinka se, mikä alkoi ideasta on nyt saanut muotonsa ja ulkoasun ja on valmis katsojien eteen. Luova prosessi tyhjästä paperista tarkkaan valituksi kokonaisuudeksi.

Avajaiset 

Pasi Tuominiemi tuli hakemaan minua. Tunnelma autossa oli odottava ja innostunut.  Lapinlahdessa tapahtumakoordinaattori Katja Liuksiala laittoi ulkotulet palamaan juhlan kunniaksi. Vieraita alkoi saapua. Olin rento ja onnellinen. Nämä olivat minulle myös ensimmäiset juhlat koronapandemian jälkeen. Ystäväni, sellisti Elena Urpi saapui avajaisiin soittamaan selloa. Tarjolla oli suolaista piirakkaa, kuohuvaa sekä kahvia ja kakkua.

Aluksi pidin puheen näyttelyprosessista ja kiitin laajasti kaikkia matkan varrella auttaneita henkilöitä. Sen jälkeen Katja Liuksiala kertoi lyhyesti Lähteen toiminnasta.  Sitten hiljennyimme kuuntelemaan selloesitystä. Ensimmäinen kappale oli toiveestani Aleksis Kiven Laulu oravasta.

Tämän jälkeen juhla jatkui vapaamuotoisena kuviin tutustumisena, keskusteluina, kohtaamisina, syömisen ja kahvin merkeissä. Tunnelma oli rento ja lämmin. Elena soitti selloa vielä myöhemmin. Vanhan sairaalan käytävillä kuului mitä kaunein musiikki ja ihmisten puheen sorina. Ilta oli kolmeen vuoteen elämäni onnellisin.