Toipumisorientaatio-podcastin toisen osan aihe on osallisuus

Heikki Krook: Toipumisorientaatio-podcast

Podcast-logo, jossa lukee mm. puhutaan mielekkäästä elämästä

Niemikotisäätiön uuden podcastin aloittanut Heikki Krookin kirjoittama ja toteuttama 6-osainen Toipumisorientaatio-sarja on edennyt toiseen jaksoonsa aiheenaan osallisuus.

Tämä sarja käsittelee toipumisorientaatiota mielenterveyspalvelujen asiakkaan näkökulmasta. Sarja on asiakkaan käsikirjoittama ja perustuu siihen kokemukseen, mikä asiakkaalla on itsellään toipumisorientaation menetelmillä saadusta hoidosta ja kuntoutuksesta.

Toipumisorientaatio on uusi, erityisesti positiivisen vaikuttamisen keinoihin perustuva toimintamalli, jonka tarkoituksena on lisätä toipumisen kokemuksen mukanaan tuomaa elämän merkityksellisyyttä.

Käsikirjoitus, lukeminen ja leikkaus: Heikki Krook
Musiikki: Envato Elements, Classical Piano By Twisterium

Toipumisorientaatio-sarjan kolmas osa, “Toivo”, ilmestyy heinäkuun alussa.

Toipumisorientaatio-sarja osa 2. Osallisuus

Tämä sarja käsittelee toipumisorientaatiota mielenterveyspalvelujen asiakkaan näkökulmasta. Sarja on asiakkaan käsikirjoittama ja se kuvaa sitä kokemusta, mikä asiakkaalla itsellään on toipumisorientaation menetelmillä saadusta hoidosta ja kuntoutuksesta.

Osallisuus mielenterveyspalveluiden asiakkaiden hoidossa ja kuntoutuksessa tarkoittaa yhteyttä toisiin ihmisiin. Se on yhteisöön kuulumista ja yhteisössä vaikuttamista. Osallisuutta on myös mahdollisuus vaikuttaa itseä koskeviin asioihin yhteydessä hoitavaan tahoon ja kuntouttavaan tahoon.

Toipumisorientaation osa-alueista osallisuus on yksi niistä tekijöistä, jotka mahdollistavat sosiaalisten taitojen ja itseluottamuksen vahvistumisen. Osallisuuden merkitys mielenterveyden kannalta perustuu sosiaalisten kontaktien ja yhteisöllisyyden tunteen toipumista edistävään vaikutukseen. Osallisuus on myös osallistumista oman hoidon ja kuntoutuksen järjestämiseen.

Ihminen on sosiaalinen olento ja tarvitsee siksi ympärilleen muita ihmisiä. Syrjimätön yhteisö, jossa saa rauhassa kuntoutua, on monelle psyykensairaudesta kuntoutuvalle ainut mahdollisuus saada turvallisesti kontaktia muihin ihmisiin. Yhteisöön kuuluminen on mielenterveyttä ylläpitävä asia diagnoosista riippumatta. Psyykkisesti sairaan kohdalla on mielestäni erityisen tärkeää, että kuntouttava yhteisö koostuu samanlaisia kokemuksia omaavista kuntoutujista. Se mahdollistaa vertaistuen ja on siten apuna toipumisessa. On myös helpompaa olla yhteydessä samankaltaisia asioita kokeneiden kanssa, koska he tietävät mistä on kyse. Silloin joutuu kokemaan vähemmän stigmaa.

Mielenterveyspalvelujen asiakkaan näkökulmasta osallisuus tarkoittaa oman kuntoutuspolun suunnitteluun osallistumisen lisäksi yhteyttä toisiin ihmisiin ystävyyssuhteiden ja muiden sosiaalisten kontaktien, kuten kuntouttavan yhteisön kautta. Sosiaaliset suhteet antavat onnistumisen kokemuksia vahvistaen siten toivoa, myönteistä minäkuvaa ja elämän merkityksellisyyttä. Sosiaalisten suhteiden kautta tullaan näkyväksi ja ollaan siten olemassa osana yhteisöä. Itsetunnon vahvistuessa luottamus omiin kykyihin paranee ja otetaan itse lisää vastuuta omasta elämästä.

Mielenterveyskuntoutujien osallisuus yhteiskunnassa ja sen eri toiminnoissa on todellisuutta jo ehkä lähitulevaisuudessa, nyt kun osatyökykyisille on suunnitteilla työpaikkoja myös avoimilla työmarkkinoilla. Kun mielenterveyden ongelmista puhutaan julkisuudessa, vähentää se ihmisten epätietoisuutta aiheesta ja poistaa siten stigmaa. Juuri stigma on se tekijä, joka usein aiheuttaa  Mielenterveyskuntoutujien putoamisen pois yhteiskunnan toiminnoista. Erityisesti häpeä omasta sairastumisesta on merkittävä syy eristäytymiselle. Suvaitsevaisuuden lisääntyessä kuntoutujan on helpompi olla mukana yhteiskunnassa. Kun psyyken sairauksiin aletaan suhtautua, kuin sairauksiin yleensäkin, lisää se kuntoutujien mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnan toimintaan kokonaisvaltaisemmin, kuten kouluttautua, tehdä työtä, kokea vertaisuutta muiden ihmisten kanssa, saada arvostusta yhteisön jäsenenä tai vaikuttaa järjestöissä, puolueissa ja yhdistyksissä ilman pelkoa leimautumisesta.

Hoitoalan ammattilainen voi tukea osallisuutta olemalla asiakkaansa turvana ja vahvistamalla asiakkaan luottamusta omiin kykyihinsä vuorovaikutuksen kautta. Luottamus omiin kykyihin edellyttää onnistumisen kokemuksia ihmissuhteissa ja erilaisissa tehtävissä. Henkilökunnalta saatu palaute voi parhaimmillaan rohkaista yrittämään ja onnistumaan. Pienet takaiskut eivät lannista, kun on joku jolle kertoa niistä. Kun luottamus omiin kykyihin vahvistuu, on asiakkaalla enemmän voimavaroja kohdata myös ongelmia ja traumoja. Päämääränä on, että traumojenkin aiheuttamista kriiseistä tulee lopulta kasvukriisejä, joiden kautta asiakkaan oma ymmärrys, sietokyky ja palautumiskyky vahvistuvat. Osallisuuden tukeman henkisen kasvun ja toipumisen myötä itsearvostus lisääntyy ja elämä alkaa tuntua merkityksellisemmältä.

Osallisuus on tunne-elämän kannalta merkittävä perusta minäkuvan ja pystyvyyden tunteen vahvistamiselle. Osallisuuden kautta ollaan olemassa ja kuulutaan ryhmään. Traumojenkin aiheuttamista kriiseistä tulee kasvukriisejä vasta, kun osallisuuden vaikutuksesta heränneen itseluottamuksen siivittämänä aletaan hyödyntää omaa kokemuspohjaa ja havaitaan, että ne vaikeatkin kokemukset herättävät oivalluksia selviytymisestä. Vaikeat kokemukset myös avartavat näkemystä ihmisyyden ulottuvuuksista, jotka omat äärirajansa löytänyt ihminen saattaa kokea laajemmin kuin olisi muuten ollut mahdollista.

Laajempi kokemuspohja lisää ihmisen potentiaalia oivaltaa asioita ja  mahdollistaa myös suvaitsevaisuuden kokemuksen heräämisen. Kun on itse kokenut jonkin vakavan trauman, on ehkä helpompi ymmärtää toisten ihmisten kärsimyksiä. Traumasta toipumiseen kuluu usein paljon aikaa ja vaikeinta saattaa olla luopua vihasta ja katkeruudesta. Kuitenkin vaikean kokemuksen pystyy jättämään taakseen vasta kun tunteet rauhoittuvat ja katse suuntautuu eteen päin. Osallisuuden vaikutuksesta herännyt itseluottamus ja turvallisuuden tunne auttaa silloin rauhoittamaan loukattuja tunteita. Kun aika kultaa muistot, kipu vähenee ja matka voi jatkua. Lopulta saattaa tuntua siltä, että on valmis antamaan anteeksi. Silloin vaikeat tunteet ovatkin jo hyvin pitkälti laantuneet ja elämä tuntuu taas merkityksellisemmältä.

Toipuminen on prosessi, jonka yhtenä tarkoituksena on saada ihminen palautumaan haastavien tilanteiden jälkeen. Se on koko elämän ajan jatkuva ehjäksi tulemisen kokemus, jota osallisuus vahvistaa. Kukaan ei toivu yksin, vaan toipumiseen tarvitaan aina yhteys muihin ihmisiin. Siksi on tärkeää, että vahvistamme toistemme osallisuutta suvaitsevaisessa ja syrjimättömässä hengessä. Vertaistuki on vähintään yhtä tärkeää, kuin ammattilaisen antama apu. Kaikki se hyväksyntä ja positiivinen palaute mitä toisillemme annamme, vahvistaa osallisuuden kokemuksen kautta tapahtuvaa elämänlaadun paranemista.

Osallisuuden merkitys toipumisessa korostuu juuri minäkuvan kehityksen kautta. Syrjintää ja kiusaamista kokenut ihminen oppii stigmatisoimaan itseään ja tällöin minäkuvan kehitys häiriintyy. Itseään stigmatisoiva ihminen ei saa kontaktia ympäristöönsä samoin kuin muut, vaan usein hän eristäytyy, koska tuntee itsensä kelpaamattomaksi. Ongelma ei ratkea ennenkuin syrjitty ihminen tulee osalliseksi yhteisössä ja saa kokea vertaisuutta.

Kun tulee osaksi syrjimätöntä kuntouttavaa yhteisöä, voi kokea uudenlaisen yhteisöllisyyden tunteen. Moni syrjintää kokenut saa ensimäisen kerran pitkään aikaan kokea kuuluvansa johonkin samanarvoisena kuin muut. Vähitellen itseluottamus vahvistuu, kun saa hyvää palautetta. Silloin herää ajatus osallisuuden merkityksestä toipumisessa. Kun on itse saanut toipua positiivisen kohtelun avulla, sitä tahtoisi jakaa muillekin.

Osallisuus osana toipumisorientaatiota on keino aktivoida ihmisiä sosiaaliseen kanssakäymiseen toistensa kanssa. Tarkoituksena on, että vertaisuuden ja onnistumisen kokemusten kautta alkava elämänlaadun paranemisen kokemus auttaisi vahvistamaan loukkaantunutta mieltä kestämään niitä joskus ylivoimaisiakin haasteita, mitä jokainen meistä saattaa jossain elämänsä vaiheessa kokea.

On totta, että kuka tahansa voi sairastua psyykkisesti. Sietokyky ja palautumiskyky ovat hyvin pitkälti riippuvaisia tukiverkostosta. Jos sellainen puuttuu, voi vastoinkäymisistä tulla ylitsepääsemättömiä. Osallisuuden kautta pyritään kuntouttavissa yhteisöissä, kuten Niemikotisäätiöllä korvaamaan puuttuva tukiverkosto sitä tarvitseville. Toipumisorientaatioon kuuluvan osallisuuden käsitteen merkitys toipumisessa on olleellinen merkityksellisen elämän ja itsearvostuksen kannalta. Sen varaan rakentuu paljon.

Olen itse kokenut osallisuuden vaikutuksen Niemikotisäätiön kuntouttavassa yhteisössä parantaneen elämänlaatuani. Olen saanut apua henkilökunnan taholta erityisesti positiivisen palautteen ja hyväksynnän osoituksen muodossa. Minuun on uskottu ja se on auttanut minua uskomaan omiin kykyihini. Olen saanut osallistua moniin erilaisiin toimintoihin kädentaidoista ryhmien ohjaamiseen. Toiminnoissa onnistuminen on lisännyt itsearvostustani. Osallisuuden vaikutus  Niemikotisäätiön antamassa kuntoutuksessa näkyy mielestäni juuri yhdessä tekemisen ja onnistumisen käynnistämän elämänlaadun paranemisen kokemuksessa.

Vertaistuki Niemikotisäätiön toiminnassa näkyy mielestäni yhteisöllisyytenä. Niemikotisäätiö on syrjimätön yhteisö, jossa saa olla oma itsensä. Osallisuus onkin parhaimmillaan juuri sitä, että voi tulla mukaan sellaisena kuin on. Osallisuuden mahdollistaminen kuntoutuksessa edellyttää ennenkaikkea erilaisuuden hyväksymistä. Niemikotisäätiön toiminnassa tämä on käytäntönä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.