Hulluus-skrokumentti, osa 2: Helsinkiläiset päiväkeskukset

Mielenterveyden kokemusasiantuntijana voin kertoa minkä käsityksen olen saanut tilanteesta helsinkiläisten päiväkeskusten osalta, mutta varsinaista kokemusta minulla on vain kahdesta niistä. Tunnen Haagan toimintatalon (kuvassa) aikalailla kuin omat taskuni. Pidän siellä jopa tutustumiskierroksen vastaava ohjaaja Markon apuna joka kuukausi. Myös kävin vuosia sitten Majakan keilaryhmässä. Myös hyvä päiväkeskus ja kivaa porukkaa. Kumppanuustalo Hannassa olen käynyt joskus kai kolme kertaa tutustumassa, mutten saanut lähdettyä toimintaan mukaan. Tarjonta olisi kylläkin ollut kivan laaja. Muista paikoista voin todeta vain, etten ole kuullut mitään pahaa yhdestäkään vuosikausiin, oikeastaan päin vastoin.

Tiedän myös, että on aika yleistä käydäkin eri keskuksissa vuorotellen. Jos itse nyt etsisin uutta paikkaa itselleni lähtisin liikkeelle juuri Majakasta, joka on tosi lähellä kotiakin tai sitten Helmestä. Kävin Helmessä pari kertaa silloin kun olin tuore vertaisohjaajakokelas. Kurssi järjestettiin osaksi siellä, ja paikka oli se edellinen, se vanha puurakennus Pasilassa. Myös ohjaaja oli tosi kivan ja pätevän oloinen. Kivuutta ja laadukkuutta yleensä tärkeämmäksi tahtoo valitettavasti nousta rahoitus. Siinä missä muut uutiset ovat olleet hyviä eri keskuksista eivät talousuutiset aina ole sitä. Puimatta tarkemmin kenenkään raha-asioita sanoisin, että itse ainakin olen jo pitkään kantanut huolta tästä talouspuolesta koskien päivätoimintaa ylipäätään.

Myös monet jäivät kaipaamaan Niemikotisäätiön vanhoja työkeskuksia, kun keskukset sulautettiin isompiin ryppäisiin. Ja myös mietityttää mahtuvatko kaikki päiväkeskuksiin kun psykiatrian poliklinikoilla lakkautetaan harrastusryhmiä ja muita sellaisia. Osa ihmisistähän on käynyt niissä.