|

Hulluus-skrokumentti, osa 10: Oma voimataulu

Päivi Savolainen

Joskus tykkään keksiä vitsejä ja yritän huvittaa niillä ihmisiä ympärilläni. Esimerkiksi keksin niin sanottuja kuuluisia viimeisiä sanoja. Joskus keksin mottoja ilman yritettyä vitsiä. Minulla on esimerkiksi aika uutena tuotantona voimataulu, jossa lisätään kaikkeen mitä voisi kommentoida, sivulause “mutta kumminkin…” Esimerkiksi voisin sanoa, että tästä kirjoitelmasta ei ehkä tuu kummonenkaan, mutta kumminkin… Tai en ehkä ole niin hyvä tenniksessä, mutta kumminkin… Eli mitä vaan noottia, ja siihen vain “mutta kumminkin…”. Se on hirveän hyvä motivoija, koska se ei luo odotuksia tai vaatimuksia, mutta sisältää päätöksen kokeilla tai tehdä jotain sitten kumminkin. Näin ainakin itse koen.

Hei! 👋
Haluaisitko sinäkin saada uutiskirjeemme?

Saat ajankohtaiset ja kiinnostavat Niemikotisäätiön tapahtumat sähköpostiisi, kun kirjoitat osoitteesi alle ja klikkaat Tilaan-nappulaa.

Voit lopettaa tilauksesi helposti. Emme lähetä roskapostia ja sähköpostiosoitteesi on turvassa. Lue tietosuoja- ja rekisteriselosteemme Niemikotisäätiön sivuilla.

Päivi on ollut Niemikotisäätiön palvelunkäyttäjänä vuodesta 2005 ja hän on ehtinyt tehdä kaikenlaisia töitä säätiössä siivouksesta puhelinkeskus- ja kokemuskoordinaattorin töihin. Tällä hetkellä hän toimii kokemusasiantuntijana sekä lisäksi Haagan Haiku -lehden toimituksessa ja vertaisohjaajana Haagan toimintatalossa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *