|

Hulluus-skrokumentti, osa 17: No time like the present

Päivi Savolainen

Jos ajatellaan koko homman alkaneen sillä, kun lähdettiin nukenvaunujen kanssa puistoon, niin missä ollaan nyt? On ainakin selvitty yhdestä jos toisesta. Isoihin haaveisiin ei ollut varaa, mutta joitain pieniä on toteutunut. On tyydytty vähään. Välillä on oltu onnellisia, välillä ei tod.

Niemikotielämä on tehnyt kaikkensa paikatakseen normielämän. Siitäkin voi olla kiitollinen. Enää en lähde ulkomaille, seuraavana saattaa jo olla kuntoutuskotiasuminen ja sekin on aika suuri haave. Toivotaan, että se sitten järjestyy jostain kivasta paikasta.

Olen ehkä yrittänyt keskittyä hetkessä elämiseen. Se ei ehkä ole ollut huono idea. Olen aikeissa kokeilla sitä edelleenkin. Nyt on mitä kaunein kevät. Säätiöllä on seuraavana tulossa tanssikurssi. Ja mieli on tyyni.

(Toimittajan huomio: Päivi kirjoitti koko skrokumentin jo keväällä.)

Päivi on ollut Niemikotisäätiön palvelunkäyttäjänä vuodesta 2005 ja hän on ehtinyt tehdä kaikenlaisia töitä säätiössä siivouksesta puhelinkeskus- ja kokemuskoordinaattorin töihin. Tällä hetkellä hän toimii kokemusasiantuntijana sekä lisäksi Haagan Haiku -lehden toimituksessa ja vertaisohjaajana Haagan toimintatalossa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *