Matkareppu ja maski
| |

Matkalta pohjoiseen, elokuun viimeinen viikko

Hiljaisuus. Etäisyys. Varovaisuus.

Näitä täynnä on junavaunussa tunnelma, kun se kuljettaa minua kohti Oulua ja äitiäni. Eletään korona- aikaa, elokuun viimeistä viikkoa vuonna 2021. Istumme puhumatta maskit kasvoillamme, ja paitsi hengitys, joka tiivistyy maskin takana, tuntuu, kuin koko oleminen tiivistyy, tulee täydemmäksi. Kaikki tuntuu voimallisemmin kuin ennen koronaa, yhteydet ja etäisyydet. Matka on pitkä pohjoiseen, ja se tuntuu vieläkin pidemmältä, kun sitä taittaa tässä epänormaalissa tautitilanteessa, joka on jo jonkinlainen uusi normaali. Tottuukohan tähän ikinä? 

Turvavälit tarkoittavat kuitenkin turvaa. Sitä hyvää taustaa vasten tekee kuitenkin mielellään voitavansa, hengittelee ja toimii ehkä vähän rajoitetummin, mutta pitää samalla siinä huolta paitsi itsestään, myös kanssaihmisistä. Välittäminenkin on tiivistynyt, tullut voimakkaammaksi. On ihan eri tunnelma tavata äiti, jonka tapasi viimeksi rajoitusten ja tautitilanteen takia n. vuosi sitten, kuin jos tämä tapahtuisi usein, ja olisi tavallista.

”Uutta tavallista” on siis yhteyden tiivistyminen henkisellä tasolla, vaikkei fyysisesti niin usein kohtaisikaan. Jälleennäkemisen riemu on silloin sitäkin suurempi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.