Ystävyys- ja ihmissuhteet toipumisorientaation näkökulmasta
Toipumisorientaation käsitteisiin kuuluu yhtenä olennaisena voimaantuminen. Voimaantumisella tarkoitetaan kykyä hallita omaa elämää ja tuon kyvyn vahvistumista. Kaikki ne osatekijät, jotka parantavat otetta omasta elämästä, ovat voimaannuttavia. Tunne oman elämän hallinnasta vahvistuu, kun voi asua itsenäisesti ja tehdä omia päätöksiä itsenäisesti, mutta olennaista voimaantumisessa on kuitenkin yhteisöön kuuluminen. Tunne oman elämän merkityksellisyydestä vahvistuu usein ystävyyden ja yhteisöllisyyden kokemuksen kautta. Se auttaa orientoitumaan sosiaaliseen vuorovaikutukseen, joka taas parhaimmillaan aktivoi ihmistä aiheuttaen voimaantumista.
Mielenterveyden kriisit voivat olla lamaavia ja viedä toimintakyvyn pitkäksikin ajaksi. Oman itsen kokoaminen ja itsensä uudelleen löytäminen saattaa tuntua työläältä. Verkostoitumisesta muiden kuntoutujien kanssa voi silloin löytää apua. Kokemusten vertailu muiden vaikeita tunnetiloja kokeneiden kanssa herättää usein ideoita oman kuntoutumisen tueksi. Kun toiset kertovat omasta selviytymisestään, saattaa herätä toivon kipinä myös omaa selviytymistä kohtaan. Sosiaaliset suhteet ovat mielenterveyttä ylläpitävä asia. Luotettavat ystävyys- ja ihmissuhteet ruokkivat tunne-elämää tervehdyttävällä vaikutuksella herättäen toivoa. Positiivinen palaute ja onnistumisen kokemukset vahvistavat itsetuntoa ja uskoa selviytymiseen.
Kehittämiskonsultti Juha Siitonen, joka toimii ihmisarvon, toiveikkuuden ja elämänuskon löytämiseksi, väitteli voimaantumisesta vuonna 1999. Hän on tutkinut voimaantumisen ydintekijöitä organisaatio-, työyhteisö- ja yksilötasolla. Siitosen mukaan ”Voimaantumisessa korostuu oma sisäinen vahvistuminen ja se, että ihminen kokee olevansa sisäisesti vahva sekä tasapainossa itsensä ja ympäristönsä kanssa”. ”Voimaantumisen seurauksena hän kykenee asettamaan ja saavuttamaan päämääriä, tuntee oman elämänsä olevan hallinnassa sekä itsetuntonsa parantuneen”. ”Lisäksi hänen toiveikkuutensa tulevaisuutta kohtaan kasvaa”.
Vaikka mielisairaudet ovat yleensä parantumattomia, voi psyykkisesti sairastuneen elämän laatu silti olla hyvä, jos lääkitys ja olosuhteet ovat kunnossa. Vanha käsitys, että sairaus tarkoittaa terveyden puuttumista, on aikansa elänyt. Siitä huolimatta, että ihmisellä on joku diagnoosi, voi hänen elämässään olla paljonkin mielenterveyttä ylläpitäviä tekijöitä toipumisorientaation näkökulmasta. Vaikka sairaus ei koskaan paranisi, voidaan mielenterveyttä ylläpitäviä tekijöitä vahvistamalla saada huomattavia tuloksia. Moni kuntoutuja on toipumisorientaatiomallin avulla kuntoutunut osatyökykyiseksi, jotkut jopa kyenneet palaamaan normaaliin työelämään. Tätä voidaan kutsua voimaantumiseksi.
Elämän laadun parantamisella on merkitystä myös niiden kohdalla, jotka eivät kuntoudu takaisin työelämään. Hyvällä ololla on arvoa, jota ei voi mitata rahassa tai niissä kustannuksissa, mitä yhteiskunta psyykensairaistaan maksaa. Turvallisuus ja onnellisuus kuuluvat kaikille ja siksi on tärkeää tuottaa palveluja, jotka parantavat kokemusta oman elämän merkityksellisyydestä. Yhteiskunta voi jopa säästää kustannuksissa myös satsaamalla heikompiosaisten virikkeisiin ja hyvään oloon. Kokemus hyvästä ja tyydytystä tuottavasta elämästä kun on omiaan vähentämään yhteiskunnalle kalliin sairaalahoidon tarvetta.
Heikki Krook
