Pelkosi kunniavieraana

Sain voimaa…kunnes sen taas menetin…piti löytää tie..suunta… kulkea läpi oman kipuiluni….herätäkseen uudestaan… löytämään voimansa keskuksen…tuon ikuisen…. ehtymättömyyden lähteen…tuo voima… joka sinut yllätäen aina kuitenkin löytää… kuhan uskallat vain pysähtyä ja katsoa…kuulla… nähdä…    ottaa kutsun vastaan… tuohon  mystiseen tuntemattomaan… vaikka pelkosi olisi se ainainen kunniavieras…vaan pelkosi voit oppia kesyttämään…. se vaati rohkeutta…se vaati lujaa sisua…se vaati pelkosi mustaan aukoon sukeltamista…joten nyt minä ilmoitan… tämä ei ole heille….  joiden kyyneleet ovat kuin kovettunut terva…tämä ei ole heille… jotka rohkeuttaan  väkivallan hedelmistä poimivat…tämä ei ole heille jotka ovat viattomuutensa sotamiekkaan vaihtaneet….tämä ei ole heille jotka surunsa hukuttavat toisten sortamiseen…tämä on vain heille… joidenka  silmät uskaltavat itkeä..tuntea..elää..katsoa  omaa pimeyttää  silmästä  silmään…myötätunnon lujuudella kesyttää oma rauhaton kunniavieraansa…astella hänen kanssaan kohti ehtymättömän voiman lähteelle..