Kivi sydämmellä
Olin 10.10 eli kansainvälisenä mielenterveyspäivänä, Aleksis Kiven päivänä että suomalaisen kirjallisuuden päivänä Lapinlahdessa Aleksis Kivi painotteisella historia kierroksella😺 Kierroksella siis kuultiin Aleksis Kiven elämästä sekä sairaalan historiasta.
Joitain pointteja mitä jäi mieleen erityisesti:
– Aleksis Kivi sai yhden nöyryyttävän kritiikin kirjastaan Seitsemän veljestä. Kivi ei osannut suhtautua siihen kuin olisi kannattanut
– Aleksis Kivi meni nopeasti sen jälkeen huonoon kuntoon ja hänet vietiin uudelle klinikalle Unioninkadulle, houruinkuurille kahdeksi kuukaudeksi. Jos ei parantunut sinä aikana, joutui Lapinlahteen. Aleksis Kivi joutui
– Jos puolestaan ei parantunut Lapinlahdessakaan, vietiin Seilin saarelle. Matka tehtiin soutuveneellä ja se kesti kahdeksan vuorokautta.
– Lapinlahdessa on käytetty hoitokeinoina mm pitkiä kuumia ja kylmiä kylpyjä, oksennuttamista, kuppaamista, hullun arkkuun sulkemista, elohopea voiteella sivelyä, morfiinia, insuliinishokkeja ja lobotomiaa.
-Ajateltiin että mielen sairaudet johtuisivat jostain ruumiillisesta, kuten veren vähyydestä
– Sairaalassa työskenteli myös pappi joka oli ensimmäinen joka alkoi virittelemään sitä ajatusta ilmoille, että mielen sairaudet olisivatkin sielullisia. Pappi sai myös laulamalla yhdessä, yhden vuosia puhumattomana olleen taas puhumaan.
– Silloin oli myös käytössä yksi lääke jota käytetään vielä nykypäivänäkin, kloraalihydraatti, joka on voimakkaasti unettava. Ensimmäinen psyykenlääke keksittiin kuitenkin vasta 1950-luvulla.
-1960-luvulla Lapinlahdessa työskenteli sairaalan toisiksi viimeinen ylilääkäri Kalle Ackten. Hänen mukaansa tällöin sairaalan melu oli niin kova, että se kuului kauas ulos asti.
– Ensimmäinen potilas asteli Lapinlahden sairaalaan vuonna 1841 ja viimeinen ulos vuonna 2005.
-Aleksis Kivi ei parantunut Lapinlahdessa mutta lääkäri katsoi parhaaksi kotiuttaa hänet jonnekkin missä olisi vettä lähellä jotta voisi kylpeä. Kivi oli kuitenkin tullut Lapinlahdessa vesikammoiseksi, eikä uimisesta tullut yhtään mitään. Kivi oli lähipiirilleen jonkunlainen taakka koska vointi oli niin huonoa. Aleksis Kivi kuoli jo vuonna 1872. Se oli yöllä, joku heistä sanoi “hän kuolee” johon Kivi oli vastannut “minä elän”.
-Hautajaiset pidettiin nopeasti, kolmen päivän päästä. Hautajaisväki matkasi junalla, josta yksi, Aleksis Kiven ystävä Albert, myöhästyi. Hänen oli määrä piirtää Kivestä muotokuva, koska mitään kuvaa ei ollut olemassa. Albert otti hevoskärryt alleen, mutta hänen saapuessa arkun kansi oltiin jo laitettu kiinni. Hänen pyynnöstä se kuitenkin avattiin, ja Kiven pää nostettiin arkusta, jolloin Albert pystyi muotokuvan piirtämään.
Aleksis Kivi todella elää.
Mitä ajatuksia heräsi
Noin yleisesti ottaen, kaikki saavat kritiikkiä, myös perustelematonta, julmaa, epäreilua. Jos ei, voi kysyä onko todella tullut elettyä ?? Huonoon kritiikkiin tai arvosteluun tulisi suhtautua sen ansaitsemalla tavalla.. Joskus kai kuitenkin mieli reagoi tavalla, joka ei ole hallittavissa..
Ennen vietiin Seilin saarelle, nykyään jos ei pärjää jossain hoidollisessa tahossa, heitetään kirjaimellisesti kadulle. Eli oireiden hoitokeinoksi nimetään “yritä pärjätä”.
Viidenkymmenen vuoden päästä nykytilaa tullaan muistelemaan vähintään yhtä kovalla ihmetyksellä, kun nyt ihmetellään hullunarkkuja.
Vihreää valoa, elämälle.
