Olen 45-vuotias kokemusasiantuntija, mielenterveysaktivisti , Mieletöntä Valoa -vertaistuottaja (nykyisin toimin Valon Senioreissa media-vertaisohjaajana) sekä Kulttuurin Verso -vertaisohjaaja sekä ”Lievä” atk-nörtti :D koska olen kuntouttavassa työtoiminnassa Uusix-verstaalla IT- pajalla. Olen myös pysyvällä eläkkeellä. Teen vapaaehtoistöitä Valon Seniorit Sosped-säätiön alla ja yhteistyössä Mieletöntä Valoa -toiminnan kanssa sekä keikkaluontoisia palkkatöitä kokemusasiantuntijana ja tehnyt myös projektiluontoista työtä Niemikotisäätiössä (vuonna 2021 vallankumouksellinen mielenterveystyö). Amatöörimuusikko bändissäni Mystic Nightmare.
Omaan taustan vakavia mielenterveyshäiriöitä, enemmän kuin yhden. Olen tullut siihen tulokseen että mielisairaudet ja häiriöt ovat "ilmenemismuotoja", josta juuri syystä tai sairaudesta esim. fyysiset ja psyykkiset häiriöt sekä sairaudet voivat olla (ja omasta mielestäni ovatkin) yksi käsittelemättömien traumojen ilmenemismuodoista ja tämän takia kaikkia ihmisiä pitäisi oikeasti hoitaa aina kokonaisvaltaisesti. Olen itse kiinnostunut kokonaisvaltaisesta hoidosta ja sairauksien juurisyiden selvittämisestä diagnoosivaiheessa sekä kiinnostunut traumatietoisesta orientaatiosta ja miljoonasta muustakin jutusta :D
https://www.youtube.com/watch?v=hwEQ5nyKKjI&t=445s
https://me.niemikoti.fi/muusikko-ja-kokemusasiantuntija-tara-hagman/
Moi Elina! Tosi hyviä ajatuksia ja hyvää keskustelua. Kolmas sektori on myös mukana tässä (toipumisorientaatio) ja kuten sanot, siellä hyvinkin luontevasti toteutuvat toipumisorientaation arvot. Toipumisorientaatio on oikeastaan vain hienompi nimitys sille, että ihmiset käyttäytyvät hyvin toisiaan kohtaan ja käyvät keskusteluita asioista niin, että voisi tuntea tulleensa oikeasti kohdatuksi ja kuulluksi.
🤔🤔
Kiitos paljon vastauksesta myös sinulle! 🙂 Olen erittäin huono lukemaan mitään vähääkän pidempää (tuo linkki/raportti niin en tiedä tulenko lukemaan sitä vaikka kiinnostaakin! :\ ehkä vähittellen (kaikki kirjat jää aina kesken tai sitten en edes alota :\ vaikka kiinnostaa
Se on kyllä aika mahdotonta (poliklinikka hoidossa tosiaan toteuttaa sitä että ottaisi potilaan toiveet huomioon! Koska ei ole resursseja juurikaan (lisäksi työntekijä vaihtuu usein, paljon vastavalmistuneita ym
Lisäksi aika kaavamaista ym! Ja kliinistä(?) esim samaa lääkettä tarjotaan/tuputetaan joka ongelmaan eikä käytetä järkeä
Mutta mutta!!
Olemassa olevien resurssien sisällä kuitenkin voi tietysti myös yrittää tehdä mahd sopivaa/auttavaa käynneistä! (Kumpikin osa puoli) Ne kyllä ovat mielestäni sillein melko ns asiakas lähtöisiä että saa usein itse päättää mistä puhutaan! Mutta siinä on kyllä myös liikaa vastuuta miten etenee ym. Ja pitäisi olla paljon tapauskohtaisempaa (ei siis kaavamaista)
Nykytilanne on kaiken kaikkiaan usein valitettavasti ”apua ei ole saatavilla vaikka sitä tarvisi 😕
Ja potilaan kohtaaminen on (oman kokemukseni mukaan psyk sairaanhoidossa aika huonolla tolalla :\ ei siis esim uskota/ oteta vakavasti, ei ohjata/ehdoteta mitä voisi tehdä, mitä tuki juttuja voisi olla olemassa (huono tietoisuus niistä vaikka kysyy), kyseen alaistetaan avun tarve ja näkemykset jne
Vaihtelee kuitenkin kokemukset mutta tuollaista aika paljon mielestäni/ yllättävän paljon
EIinalle itse haastattelija joka haastatteli Minnaa aiheesta toipumis-orjenaatio. Oma käsitykseni mukaan Helsingin kaupunki on ottanut nämä periaatteet käyttöön mutta valitettavasti laki ei siihen velvoita koska lakia ei ole vielä olemassa (Tämä asian selvitin itse soittamalla yhdelle THl henkilölle joka on varsin perehtynyt toipumis-orjentaatioon sorry en voi sanoa hänen nimeään tässä koska en ole kysynyt lupaan että saako hänet nimensä mainita julkisesti siksi en sitä tuossa toipumis-orjentaation haastattelussa voinut mainita) joka velvoittaisin hoitohenkilökuntaa ottamaan toipumis-orjentaation käyttöön siksi ehkä toipumis-orjentaation periaatteiden mukainen asiakkaan kohtaaminen ei näy psykiatrian hoidon puolella niin hyvin kuin sitä toivottaisiin. Thl henkilö kyllä sanoi minulle että lakia parhaillaan työstetään käsitykseni mukaan niin että hoitotahot voidaan lain nojalla veloittaa ottamaan käyttöönsä toipumis-orjentaatin periaatteet ja silloin niiden myös pitää toteutua koska laki velvoittaa! Elina kieltämättä jaan siinä määrin tuon saman kokemuksen sinun kanssasi siitä että minustakaan nuo toipumis-orjentaation periaatteet eivät kovin hyvin toteudu psykiatrin hoitotahoilla. Tässä on suht helposti luettavaa ja pähkinän kuoressa olevaa hyvää tietoa toipumis-orjentaatiosta 🙂 https://www.julkari.fi/handle/10024/140792 P.s tämä linkki pitää kopioida ja liittää koska ei muodostu suoraan hyperlinkiksi enkä tässä saanut sitä muutettua hyperlinkiksi.
Mutta tosiaan siis, en ymmärtänyt vielä onko myös kolmas sektori tässä mukana, tai mielestäni/oma kokemus on että nuo toteutuu siellä aika hyvin/tosi hyvin.. eli kysytään onko toiveita minkä ryhmän haluaisi, sitten ryhmät on myös mielestäni sisällöltään tosi hyviä/kivoja , ilmapiiri on usein aika hyvä, ei kohtaa vähättelyä ja ei ole ollut syrjintää ym
Ainut minkä olen huomannut ongelmana niin on sitoutuminen , siinä voisi olla vähän tarkempaa (esim jos on ilmottautunut johonkin ryhmään (esim taiteen sulattamo kuoro ryhmä niin siellä on aika paljon aina poissa / n puolet melkeen! :\ (en siis itsekkään onnistu siinä kyllä jonku verran
Ja olisi kyllä kiva jos olisi vähän laajemmat työ toiminta mahdollisuudet (ne on niin helppoja työ tehtäviä että olisi kiva jos olisi haastetta mutta voi kyllä olla että jotain sellasta on mutta en tiedä vielä
Ja esim myös olisi todella kiva jos taiteeseen/luovat asiat liittyvää (työ toiminta
Ja olisi myös kiva että voisi kertoa omia ajatuksia ja kokemuksia esim juuri psyyk hoidosta jossain mutta en tiedä missä! :\ siis ei vaan vertaistuki vaan että pääsisi vaikuttamaan
Eli siis liittyy myös hoitoon (siis poliklinikka ja sen puute) ? Mielestäni tässä pitäisi erottaa hoitotaho ja kolmas sektori esim päivätoiminnat kun puhuu toipumis orientaatiosta kun ne ovat vähän kun eri maailma ! Helsingin psykiatrinen hoito niin on todella paha resurssi pula josta potilaat kärsii pahasti. Sen puhuminen että siellä jotain toipumis orientaatiota vielä olisi niin tuntuu kaukaiselta. Kuunteleminen/vakavasti ottaminen on kaukaisia asioita. Siksi tulee aika vääristynyt kuva , jos puhutaan että helsingin kaupunki on ottanut toipumis orientaation käyttöön kun todellisuus hoidossa on, no mitä on..
En ymmärrä vastausta koska siinä on niin paljon erilaisia termejä ym
Hei Elina,
Ikävää että resurssipula näkyy ja vaikuttaa hoidossa. Toivotaan että asiat muuttuisivat parempaan suuntaan. Toipumisorientaatio ei ole ollenkaan niin monimutkaista ja vaikeaa kuin sen nimi/termi antaa ymmärtää: Kyse on arvostavasta kohtaamisesta puolin ja toisin, tasavertaisuudesta ja vahvuuksien ja voimavarojen löytämisestä. Parhaimmillaan potilaat ja ammattilaiset tuovat yhteen kokemuksen ja tutkitun tiedon ja siitä voi syntyä jotakin ihan uutta. Näin siis pystytään kehittämään palveluita vastaamaan tarpeita. Koulutetut kokemusasiantuntijat tekevät tällaista vaikuttamistyötä ja ”aktivismia” nyt jo paljon. Maailma muuttuu pala palalta. Hitaasti ehkä, mutta kuitenkin suunta on toiveikkuutta herättävä. On tosi hienoa, että näistä asioista puhutaan. Toivottavasti se näkyy pian jo siellä arjessakin.
-Minna
On mielestäni aika monimutkiaselta vaikuttaa!! 😀 Ei ole esim mietitty vahvuuksia mutta voisi miettiä 🙌🙌 niitä on kaikilla 🙌🙌 ja niitä voi vahvistaa!!
Mutta mitä siis tarkottaa jos esim poliklinikalla olisi toipumis orientaatiota niin millaisia ne tapaamiset olisivat (jos vertaa siihen mitä ne oli aiemmin)
Hei Elina,
Toipumisorientaatio on keskeinen viitekehys tämän päivän mielenterveys- ja päihdepalvelujen järjestäjillä. Viitekehyksellä tarkoitetaan ajattelumallia, johon toiminta pohjautuu. Parhaimmillaan se näkyy kaikessa arjen kohtaamisessa, kuten siinä, että tulee kohdatuksi arvostavasti, sinua kuunnellaan ja pääset vaikuttamaan asioihin. Toipumisorientaatiossa hyväksytään, että toipuminen on eri asia kuin parantuminen ja että ihmiset ovat yksilöitä voimavaroineen ja vahvuuksineen. Helsingin kesäyliopistossa on ollut mahdollista suorittaa opintojakso ”Johdatus toipumisorientaatioon”. Mentorilla on tarkoitettu lähinnä sitä, että ”kokeneempi ohjaa/tukee tulokasta” eli esimerkiksi kokemusasiantuntijatoiminnassa jo valmistunut, koulutettu kokemusasiantuntija voi auttaa kokemusasiantuntijaopiskelijoita heidän opiskelupolullaan ja kokemusasiantuntijuuteen kasvussaan, koska ovat jo itse käyneet koulutuksen ja tietävät, mitä eri asioita siellä käsitellään. Hienoa, että olet päässyt vaikuttamaan ryhmiin! Laitan tässä vielä linkin, jonka alta voit lukea lisää ajatuksia toipumisorientaatiosta psykiatria- ja päihdepalveluissa:
https://a-klinikkasaatio.fi/ajankohtaista/yksilollista-toipumista-toipumisorientaation-avulla
Hyvää alkavaa kesää!
Toivottaa Minna, Ohjaaja/Niemikotisäätiö (tuossa haastattelussa mukana 🙂 )
Mitä tuo siis tarkoittaa että hki kaupunki olisi ottanut käyttöön toipumis orientaatiota siis hoidossa (??) Poliklinikoitako vai mitä.. kun ainakaan siellä ei kyllä ole otettu mitään sellaista, jo resurssien puute (yksi aika kerran kk tai harvemmin) estää että sitä voitaisiin ottaa käyttöön
Millainen siis se toipumis orientaatio kurssi yliopistossa on.. millanen (??)
Ja mitä toi tarkottaa että tulee mentori siis keistä (?) Ei kai terveydenhuollon henkilökunnasta esim psyk sairaanhoitajat (?) Kun eihän jos on sairauden valloissa niin ei nää asioita, paras on selkeät neuvot ja lievä painostaminen, että pääsee eteenpäin
Mielenkiintoisia asioita kyllä mutta aika monimutkaisia
Päivätoiminnoissa olen kyllä huomannut sen että saa vaikuttaa jonkun verran! Esim ryhmiin
Ne ovatkin TÄRKEITÄ
Ja niin pitäisi olla paikkoja jonne ns mennä lepäämään/ajatella järkevästi, aiemmin ne on olleet sairaalat ja tuettu asuminen. Noita ei pitäisi vähentää vaan lisätä mutta muokata jonkun verran!!
Ja mitä tarkoittaa että saa itse vaikuttaa mitä kirjataan