Odottamatonta
Olin mukana Taiteen Sulattamon Niemikotisäätiön kokemusasiantuntijoille suunnatussa koulutuksessa, jossa tutkisteltiin yhdessä taiteen menetelmiä ryhmän ohjaamisessa.
Kaksi iltapäivää oli yllätyksiä täynnä, kun työskenneltiin ryhmässä liikkeen, tarinan, musiikin ja rytmin kautta. Ensimmäisellä kerralla teimme pienryhmätöitä, joissa esiin nousi yhteisön dynamiikan eri puolet. Olihan se kyllä vaikuttavaa!
Seuraavalle kerralle suunnittelimme kukin kurssilainen oman “miniryhmän”, 5 minuuttia kestävän ohjaussession. Ohjasin itse pienen kirjainvenytyksen, eli sellaisen venytyssarjan, jossa ihminen muodostaa kehollaan kirjaimet Y, W, T ja L. Sitten keksittiin kesään liittyviä hyviä sanoja, jotka alkoivat ko. kirjaimilla.
Alkuperäinen suunnitelmani oli, että ryhmäläiset kirjoittaisivat ne sanat paperille, mutta ihmiset alkoivatkin sanoa niitä ääneen, jolloin hetkeksi meni oma mittatilausjärjestys sekaisin. Suuret paperiset suunnitelmani muuttuivat ryhmäläisillä eläviksi, puhutuiksi sanoiksi. Ensin olin tietty vähintäänkin hämmentynyt moisesta suunnanmuutoksesta, mutta sitten totesin, että näinhän se olikin hyvä. Antaa prosessin elää, ja sille tilaa, niin voi löytää jotain todellista. Hyvää.
Tässä ryhmän omassatunnossa, todellisessa hyvässä valossa voi kohdata tummiakin sävyjä, erilaisia muttei eriarvoisia tapoja tehdä ja olla. Elämään mukaan mahtuu kaikki. Kiitos kun saimme tulla tätä kokemaan teille sinne Taiteen Sulattamoon!
